Pohdintaa muovittomuudesta

Syy, miksi emmin ”muovittomuushaasteeseen” lähtemistä, on se, että pidän muovista. Etenkin vegaanina kannan ylpeyttä siitä, että olemme kehittäneet ylivertaisen materiaalin pukeutumiseen nahkan ja villan sijaan. Tekniset urheiluvaatteet peittoavat energiasyöpön ja usein myös epäeettisen puuvillan mennen tullen. En aio ikinä luopua ihanista tekonahkakengistäni ja -laukuistani ja pukeutua hampputossuihin (joskin pellavasta valmistettu käsilaukku minulla on jo, koska löysin taannoin kauniin ja tiettyihin tilanteisiin sopivan sellaisen). Kierrätän kaikki vaatteeni joko second handiksi tai energiajakeeseen, mikäli vaate on korjauskelvoton.

Muoviton elämäntapa, joka kuitenkin sisältää muovin käyttöä, esim. hippipurnukoiden tiivisteissä, ”biohajoavan” tai öljystä isolla energiankulutuksella valmistetun kertakäyttötuotteen muodossa, tuottaa pientä huvittuneisuutta minussa. Tässä maailmassa kukaan ei pysty tai edes halua elää täysin ilman muovia. Toki tunne siitä, että tekee jotain ”hyvää”, tuottaa samanlaista tyydytyksen tunnetta kuin kierrätys, vaikka kierrätys ei tutkitusti olisi edes ekologista saati energiatehokasta. (Disclaimer: minäkin kierrätän, vaikka tiedän, että ainoastaan ongelmajätteitä ja alumiinia olisi järkevä kierrättää. Loput voisi vallan hyvin muuttaa energiaksi.)

Muovittomuutta perustellaan myös terveyssyillä. Pelätään karsinogeenisia muovinpehmentimiä, jotka ovat todellinen uhka, mutta joiden käyttöä valvotaan tarkasti. Muovia pidetään myös haitallisena, sillä se on ”kemikaali”, esim. eräiden foliohattujen väitteet siitä, että margariini on molekyylin päässä muovista – ja muita naurettavuuksia.

Kertakäyttömuovidieetille kuitenkin lähdin, koska a) kertakäyttökulttuuri ylipäänsä kammottaa, luodaan hetken käyttöä varten vuosisatoja luontoon päädyttyä säilyvä tuote b) roskaaminen ja mikromuovisaasteet ovat ympäristölle haitallisia c) minimalistinen puoleni tykästyi downshiftaamisen ajatuksesta.

Olen iloinen, että olen pyrkinyt kiinnittämään muovin käyttöömme huomiota. Näen ympärilläni jatkuvasti täytenä ylitsepursuavia roskia, pikaruokapaikkojen mukeja, pillejä ja kansia, ympäriinsä tuulen mukana kulkevia muovipussukoita ja kaupoissa tapahtuvaa ylipakkaamista. Tiedostan paremmin, että tuotan enemmän jätettä, mitä aiemmin ajattelin tuottavani ja tunnen tyydytystä siitä, että pystyn tekemään parempia valintoja. Aion jatkossakin kantaa kestomukia ja -lusikkaa aina mukana laukussani. Ja ostaa hedelmät ja vihannekset irtona aina kun se on mahdollista.

Jätä kommentti