Perunaviikko on saatettu päätökseen ja täytyy sanoa, että vaikka ensin pelkäsin kyllästyväni raaka-aineeseen, ei toistaiseksi ole havaittavissa kyllästymistä. Pitää kyllä myöntää, etten ollut ihan täysillä mukana, sillä yritin pitää huolta terveydestäni ja saada ainakin vitamiinien ja hivenaineiden saannin täytettyä. Kulutin perunaa vain kolmanneksen suunnitellusta, eli todennäköisesti proteiininsaantini nyt ainakin jäi alakanttiin. Mutten ole varma, sillä toisaalta käytin esim. soijaa ja pähkinöitä. Raudanpuute hieman huolestutti, sillä en syönyt vihreitä kasviksia tai ruista juuri lainkaan. Paitsi tänään keitin aamiaiseksi ja lounaaksi peruna-ruisvispipuuroa ison kattilallisen. Olisin voinut yrittää syödä vain niitä keitettyjä perunoita, mutta tähän elämäntilanteeseen ei oikein sovi intensiivinen ruokakyttäys.
Oopperaprojekti on vienyt kaiken vapaa-aikani ja eräs laulajatoverini kyseli vointiani ja sitä, onko esim. turvotusta, kun mainitsin eläväni pääasiallisesti perunalla. Univelkaan ja stressiin suhteutettuna vointi on ollut erinomainen eikä peruna kai ole turvottanut – tai en ainakaan ole huomannut moista saati mitannut. Tänään saatan päästä vielä 1400 g:aan perunaa, jee! Huomenna sitten taas ruisleipää.
Miksi siis kannattaa valita peruna? Kotimaista ja lähellä tuotettua kannattaa suosia ja perunan lisäksi toki kaalit, lanttu ja nauris olisivat hyviä lisukkeita. Ja herneitä, hamppua ja härkäpapua kannattaisi suosia. Peruna on tämän lisäksi vielä ekologista, eettistä ja edullista. Ja hyvää tietysti.