Pohdintaa muovittomuudesta

Syy, miksi emmin ”muovittomuushaasteeseen” lähtemistä, on se, että pidän muovista. Etenkin vegaanina kannan ylpeyttä siitä, että olemme kehittäneet ylivertaisen materiaalin pukeutumiseen nahkan ja villan sijaan. Tekniset urheiluvaatteet peittoavat energiasyöpön ja usein myös epäeettisen puuvillan mennen tullen. En aio ikinä luopua ihanista tekonahkakengistäni ja -laukuistani ja pukeutua hampputossuihin (joskin pellavasta valmistettu käsilaukku minulla on jo, koska löysin taannoin kauniin ja tiettyihin tilanteisiin sopivan sellaisen). Kierrätän kaikki vaatteeni joko second handiksi tai energiajakeeseen, mikäli vaate on korjauskelvoton.

Muoviton elämäntapa, joka kuitenkin sisältää muovin käyttöä, esim. hippipurnukoiden tiivisteissä, ”biohajoavan” tai öljystä isolla energiankulutuksella valmistetun kertakäyttötuotteen muodossa, tuottaa pientä huvittuneisuutta minussa. Tässä maailmassa kukaan ei pysty tai edes halua elää täysin ilman muovia. Toki tunne siitä, että tekee jotain ”hyvää”, tuottaa samanlaista tyydytyksen tunnetta kuin kierrätys, vaikka kierrätys ei tutkitusti olisi edes ekologista saati energiatehokasta. (Disclaimer: minäkin kierrätän, vaikka tiedän, että ainoastaan ongelmajätteitä ja alumiinia olisi järkevä kierrättää. Loput voisi vallan hyvin muuttaa energiaksi.)

Muovittomuutta perustellaan myös terveyssyillä. Pelätään karsinogeenisia muovinpehmentimiä, jotka ovat todellinen uhka, mutta joiden käyttöä valvotaan tarkasti. Muovia pidetään myös haitallisena, sillä se on ”kemikaali”, esim. eräiden foliohattujen väitteet siitä, että margariini on molekyylin päässä muovista – ja muita naurettavuuksia.

Kertakäyttömuovidieetille kuitenkin lähdin, koska a) kertakäyttökulttuuri ylipäänsä kammottaa, luodaan hetken käyttöä varten vuosisatoja luontoon päädyttyä säilyvä tuote b) roskaaminen ja mikromuovisaasteet ovat ympäristölle haitallisia c) minimalistinen puoleni tykästyi downshiftaamisen ajatuksesta.

Olen iloinen, että olen pyrkinyt kiinnittämään muovin käyttöömme huomiota. Näen ympärilläni jatkuvasti täytenä ylitsepursuavia roskia, pikaruokapaikkojen mukeja, pillejä ja kansia, ympäriinsä tuulen mukana kulkevia muovipussukoita ja kaupoissa tapahtuvaa ylipakkaamista. Tiedostan paremmin, että tuotan enemmän jätettä, mitä aiemmin ajattelin tuottavani ja tunnen tyydytystä siitä, että pystyn tekemään parempia valintoja. Aion jatkossakin kantaa kestomukia ja -lusikkaa aina mukana laukussani. Ja ostaa hedelmät ja vihannekset irtona aina kun se on mahdollista.

Tilipäivää odotellessa

Palkkapäivä tai opintotuen tilille kolahtaminen saattaa tuntua olevan kaukana, jos jääkaapissa on ainoastaan valo, jos sitäkään. Ruoka-apujonoon ei vegaaninkaan välttämättä tarvitse lähteä, jos pystyy selvittämään kauppojen avoimien roskiksien sijainnit. Extreme-köyhäilyyn ei toki aina dyykkauskaan riitä, mutta jos lykästää, saattaa voida herkutella loppukuun ilmaiseksi tai hyvin paljon rahaa säästäen.

Seuraavat kuvat eivät ole kovin ruokahalua herättäviä, mutta olisin voinut kuvata kaikki tuotteet kotona paremmalla kameralla, paremmassa valossa, pestyinä ja siistillä taustalla, mutta näistä näkee nyt suunnilleen, miltä roskiksilla saattaa pahimmillaan näyttää.

Iljettävä astia, mutta tästä saisi itselleen melko kelvollisia persikoita. Usein hedelmäpaketit heitetään roskiin, jos siellä on yksi pilaantunut yksilö joukossa. Hyvin kypsiä hedelmiä voi käyttää esimerkiksi hedelmäpiirakkaan, jolloin pieni pehmeys ei haittaa. Kuvan astia on biojäte, joten myös kierrätyksen kannalta on hyvä poimia nuo muovirasiat ja -kääreet talteen.

Eettisin ja ekologisin ruokavalio koostuu muiden ihmisten poisheittämistä ruoista. Vegaani löytää kauppojen jätelaareista useimmiten leipää, vihanneksia ja hedelmiä, ja saattaa roska-astiasta joskus pilkistää sipsejä, Yosaa, tofua, soijajogurtteja tai vaikkapa tortillalättyjä.

Illan saaliina Yosaa ja oransseja paprikoita valmiiksi pussitettuna.

Dyykkaukseen kannattaa yleensä valmistautua kysymällä neuvoa (paikoista) tutuilta dyykkareilta. Roskiksilla kannattaa vierailla sulkemisaikojen jälkeen, jolloin kauppiaat eivät tapaa dyykkaria ja päätä lukita roskista, kuten valitettavasti välillä käy. Varusteiksi riittää vaatteet, joita ei haittaa mahdollinen likaantuminen, sekä mielellään otsalamppu tai muu valaisin. Ruokien kantamiseen reppu, pyörälaukku tai pestävät kangaskassit ovat hyödyllisiä.

Muistathan, että dyykkaat vain omaan tarpeeseesi, et sotke tai riko pakkauksia ja jätät roskikset vähintään yhtä siistiin kuntoon kuin tullessasi.

Aina onni ei ole myötä. Biojäteastialla taas.

Dyykatuista keittojuureksista tuli vielä varsin makoisa soppa. Krutongit on maustettu ja paistettu dyykatusta pari päivää vanhasta leivästä. Keittojuurekset löytyivät suosikkidyykkikauppani biojäteastiasta (muoveissa taas, joten talteen) ja keittoon meni näiden tuotteiden lisäksi kasvisliemikuutio.

Hernekeitto

Suosikkiköyhäilyruokaani on hernekeitto, jonka olen todennut halvimmaksi ja ravitsevimmaksi ruoaksi. Myös hernarin hyvä puoli on se, että keittoa voi tuunata lähes loputtomiin. Kilon herneitä voi saada reilulla eurolla ja soijarouhe, jos sitä haluaa lisätä, maksaa melko vähän sekin. Sipulitkin maksavat parikymmentä senttiä kappaleelta. Lisäksi keittoon voi laittaa mm. porkkanaa tai vaikkapa seitankinkun jämät.

Perusohjeena keitän usein sopan kolmen litran kattilaan ja käytän puoli kiloa hernettä kerrallaan. Herneet liotetaan edellisenä päivänä, jolloin keiton aktiivinen valmistus vie kymmenen minuuttia ja passiivinen pari tuntia (tai pidempään, jos käyttää jotain ”aromipesä”-ratkaisua, esim. styrox-kylmälaukkua ja hauduttelee keittoa hartaasti).

• 500 g kuivattuja herneitä yön yli liotettuna
• 2,5 l vettä
• iso sipuli
• meiramia
• kasvisliemikuutio tai 1 tl suolaa
• porkkanaa pilkottuna pieniksi

Ainekset laitetaan kattilaan ja annetaan porista muutaman tunnin kannen alla hiljalleen poristen. Jos porkkanoita käyttää, niin niiden kypsyminen vaatii eniten aikaa.

3. Battersea dogs & cats home

Animalian haaste jatkuu. Osa 3 — löytöeläintalot.

Vierailin toukokuun lopulla Lontoossa, jossa kävimme ystävieni kanssa kissojen ja koirien rescue-keskuksessa, Batterseassa http://www.battersea.org.uk/. Ilahduttavasti paikka näytti olevan vakaahkosti rahoitettu ja sinne oli muutaman punnan pääsymaksu. Lisäksi vaikuttaa siltä, että paikassa on hyvin vapaaehtoistyöntekijöitä ja ihmiset ovat osanneet lahjoittaa paikalle rahaa.

Löytöeläinkoti oli useampikerroksinen ja siellä oli osastot sekä kissoille että koirille. Kissoilla oli kiipeilytelineitä ja piilopaikkoja ja monet tapaamistamme kissoista olivat todella leikkisiä. Kissoja oli huomattavasti vähemmän, koiria taas useammassa eri kerroksessa terveydentilan mukaan eroteltuna (kennelyskään sairastuneet erillisissä osastoissa). Monilla koirilla oli valitettavasti haavoja ja arpia, ja näiden käyttäytyminen oli häiriintynyttä, mikä on varmaan eräs syy sille, että joku on nämä poloiset hylännyt.

Ruokakaappihaaste

Minulla on valitettava taipumus hamstrata ruokaa kaappeihin varastoon. Monesti ehdin unohtaa, mitä kaikkea näihin on kertynyt, jolloin monet aineet menevät valitettavasti vanhoiksi.

Otan nyt seuraavan parin viikon haasteeksi käyttää raaka-aineita kuiva-ainekaapista ja jääkaapista sekä pakastimesta, joka pitäisi tyhjentää marjakautta ajatellen ja ostaa kaupasta mahdollisimman vähän mitään (paitsi tiettyjä tuoretuotteita).

9. turkistarhatonsuomi.fi – kaatunut lakialoitteen muutos

Turkistarhaton Suomi -sivusto on kattava ja kiihkoton tietopaketti turkiksia varten kasvatettujen eläimien olosuhteista Suomessa. Jokaisen kansanedustajan olisi ollut syytä tutustua sivustoon, sillä ensimmäinen kansalaisvoimin kerätty lakialoite, turkistarhauksen kieltäminen lailla, kaatui eduskunnassa äänin 146-36.

Sivustolla on mm. videoita, joita ei välttämättä kannata katsoa, mikäli on sitä mieltä, että tuotantoeläinten pito on väärin ja mikäli kampanjointiin haluaa lahjoittaa, tilinumero ja keräyslupa.

Tarhauksen vastainen työ jatkuu edelleen ja on hyvä asia, että tuollainen sivusto on yhä olemassa. Toivoisin kuitenkin, että turkistarhaus rinnastettaisiin kampanjan keulahahmojen mielipiteissä myös muuhun eläintuotantoon, eikä vähäteltäisi esimerkiksi ns. ruokaeläinten asemaa, kuten jopa jotkin vegaaneiksi itseään kutsuvat ovat tehneet. Toki turkistarhauksen kieltäminen on korkealla prioriteetilla, mutta mielestäni on epäilyttävää valehdella mediassa, että lihantuotannon kieltäminen ei olisi seuraava askel. (ok, ei ehkä tämän kampanjan nimissä, mutta kaikki vegaanit nyt toki haluaisivat eläintuotannon loppumista).

Trigger warning, eläinrääkkäystä

1. Vegaaninen tuotearvostelu: Frian pizza ja Kantolan Dops

Frian pakastepizzauutuus tuli tietoisuuteeni kuukausi-pari sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi testata sitä. Gluteeniton, pestolla ryyditetty Margarita vaikutti ihan kelvolta roiskeläpältä, mutta hintaa 200 g:n lätyllä oli 6,20 €, joten ihan jokaviikkoiseen herkutteluun tämä ei ainakaan itselle sovi. Onnistuin avaamaan pizzan niin, että lätty tippui syliini ja pizzajuustoke levisi osin lattialle. Tämä oli sääli, sillä juusto maistui tosi herkulliselta, mutta juustoa oli onneksi runsain mitoin.

Maku oli kohdallaan – pesto sopi pizzalle mainiosti, eikä gluteenittomuutta olisi huomannut, ellei siihen olisi kiinnittänyt huomiota. Hiukan tahmainen se pohja kuitenkin oli, mistä pieni miinus.

Toinen uutuus on Kantolan Balleriina-sarjaan kuuluva Dops-keksi, joista strawberry cheesecake on vegaaninen.

Maku oli kyllä varsin mansikkainen, mutta keksi oli myös Balleriina-tyyliin tosi makea. Keksi sopiikin siten hyvin esim. kahvin kanssa nautittavaksi. Soijamaidon kanssa en suosittele, sillä se oli jotenkin ällöä, vaikka tarjoiluehdotuksena oli maidon kanssa nauttiminen. Ihan kelvollinen keksi.

10. Beauty Without Cruelty ja Paul Mitchell

Animalian haasteen innoittamana esittelen kosmetiikkaa ja hiustuotteita. Beauty Without Crueltyn tuotteet ovat kaikki ja Paul Mitchellin tuotteista valtaosa on vegaanisia. Ja toki eläinkokeilla testaamattomia.

Beauty Without Cruelty (=BWC)

BWC on edullisehko mutta mielestäni keskilaadukas kosmetiikkasarja. Olen testannut näiltä ripsiväriä, meikkivoidetta, puuteria, huulipuikkoa ja kynsilakkaa. Näistä suosittelisin kaikkea muuta paitsi meikkivoidetta, joka oli kamalan hajuista, öljyisää ja varisevaa (niin, en tajua, miten noin öljyinen _voide_ voi varista!). Nykyään käytän lähes poikkeuksetta mineraalimeikkituotteita, joten meikkivoiteiden kanssa lutraaminen on onneksi jäänyt.

BWC:n ripsiväri on ainakin ennen uudistusta toiminut minulla (edelleen vanha menossa), sillä inhoan klimppiintyviä hämähäkinseittiripsiä, joita monet tahmaripsarit tuottavat. BWC levittyy tasaisesti ja lähinnä värjää ripset, mikä on toivottu ominaisuus, sillä en kaipaa ”volyymia” räpsyttimiini. Uudesta koostumuksesta en osaa itse antaa arviota, mutta väri on kuulemma tönkömpää.

BWC:n oranssi huulipuna on ollut kivan väristä ja hyvin pysyvää ja kynsilakat ovat tuntuneet laadukkailta ja kestäviltä.

Paul Mitchell

Kampaamotuotteena Paul Mitchell on hintansa arvoinen (kannattaa ostaa silloin kun nämä ovat tarjouksessa, eli luokkaa 12 €/purkki). Käytän kosteuttavia shampoota ja hoitoainetta, jotka eivät tuoksu (tai ainakaan pahalta) ja tuntuvat pitävän tukan hyvännäköisenä. Pyöräilen päivittäin, joten tykkään pestä tukkaani usein. Kypärä kuluttaa hiuksia, joten näillä on kuivuus ja katkeilevuus pysynyt jossain määrin kurissa.

10. Global Warming: MEAT THE TRUTH

Eläinoikeusaiheisia dokkareita on tullut katsottua viime vuosina aika useita: kaikkea Earthlingsistä Vegucatediin ja Babesta Forks over Knivesiin. Animalian haasteeseen vastatakseni ja leffalistaltani katsoin otsikon mukaisen dokumentin tänään, koska sitä on kehuttu, enkä ollut vielä ehtinyt nähdä kyseistä rainaa. Viime aikoina on tullut katsottua paljon ilmastonmuutoselokuvia, joten tästä näkökulmasta tehty lihateollisuutta kritisoiva leffa oli itselleni ajankohtainen.

Viimeisin katsomani elokuva, eli tämä ”Meat the Truth”, on oikeastaan luento, jonka kertojana on luentoa pitävä Hollantilaisen eläinten puolueen kansanedustaja  Marianne Thieme. Tämä saa yleisönsä tajuamaan, miten on tärkeää siirtyä ainakin osittain kasviperäiseen ravintoon esittelemällä faktoja ja videohaastatteluja mm. maailman sympaattisimmalta, entiseltä karjatilalliselta, joka sittemmin koki eläinoikeusvalaistuksen ja ryhtyi vegaaniksi.

Vaikka Meat the Truth ottaa kantaa pääasiassa ilmaston lämpenemiseen, on siinä kuvattu lihateollisuutta hyvin realistisesti possujen julmasta kastroinnista ja kanojen nokkien typistämisestä lähtien. Ilmastonmuutoksen lisäksi Meat the truth käyttää eläinoikeus- ja ympäristöargumentteja. Pääosin dokumentti kuitenkin alleviivaa sitä, että eläinperäinen ravinto aiheuttaa suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin esimerkiksi saastuttavana pidetty liikenne.

Leffa on amerikkalaisnäkökulmasta kerrottu ja ”lehmät pierevät metaania” -tasoisilla hyvin yksinkertaisilla argumenteilla höystetty valistus, mutta argumentit ja tunteet purevat yleisöön. Hyvänmielen leffa, jota voisin suositella sekasyöjille.

Bloggaajahaaste

Animalia haastaa blogikirjoittelijat kirjoittamaan eläinoikeusaiheesta. Yritänpä itsekin ottaa haasteen vastaan.

Kymmenen tehtävää bloggaajille:
1. Etsi kaupasta vegaaninen tuote, kuvaa ja kerro mielipiteesi. Jos olet jo vegaani, kokeile jotain uutta. Jos tuntuu että etsintä käy liian hankalaksi, kurkista sivustolle vegaanituotteet.net
2. Bongaa eläinoikeusaktivisti – kulje avoimin silmin päivä kaupungilla ja koita saada kuva kaikista löytämistäsi eläinoikeusaiheisista kohteista: printtipaidoista, pinsseistä, mainoksista, tarroista ja niin poispäin.
3. Tutustu löytöeläintaloon. Käy rapsuttamassa koditonta kissaa ja kysele yhdistyksen toiminnasta. Osta toimintaa tukeva heijastin tai muu pieni tuote ja esittele kokemuksesi blogissasi. Jos paikkakuntasi löytöeläintalo on liian kaukana tai suljettu vierailijoilta, vietä päivä lemmikin –omasi tai ystävän – kanssa.
4. Käy syömässä ulkona ja tilaa kokonaan vegaaninen annos.
5. Kehittele kolme asukokonaisuutta, joihin ei kuulu ollenkaan turkissomisteita (edes tekoturkista) tai nahkaa. Jos kaipaat lisähaastetta, jätä myös villatuotteet pois.
6. Valitse muutama eläinoikeusaiheinen dokumentti ja vietä elokuvailta. Hyviä ovat esimerkiksi Earthlings ja The Cove, mutta vähemmän itkeskelyä aiheuttanee esimerkiksi hyvin neutraali dokumentti Our daily bread. Kirjoita blogiisi ajatuksista, joita ne herättivät.
7. Kutsu ystäväsi tai perheesi kylään ja tarjoa heille (tai kokatkaa yhdessä) vegaaninen illallinen. Kirjaa blogia varten mieleenpainuvimmat kommentit!
8. Kerro mitä mieltä olet kasvisruokapäivästä kouluissa ja kouluruoan kasvisvaihtoehdoista.
9. Vieraile sivustolla turkistarhatonsuomi.fi ja kirjoita ylös tuntojasi ja ajatelmiasi aiheesta.
10. Vapautavalinnoilla.fi -sivustolta löytyy eläinkokeettoman kosmetiikan lista. Tutustu jonkin valmistajan tuotteeseen ja kerro siitä mielipiteesi.

Tämä on ilmeisesti kohdennettu ns. tyylibloggaajille (kohdat 5 & 10), mutta yritänpä nyt ainakin muutamaan kohtaan ottaa kantaa.